Vuosi 2020, joka tuntuu kestäneen normaalin 365 päivän sijasta vähintään kolme ja puoli tuhatta päivää, on ohi. Kun nyt kääntää katseen taaksepäin ja tarkastelee, mitä yhteen vuoteen mahtui ja mitä sen aikana tapahtui, voi hyvällä omallatunnolla todeta, että paljon. Paljon tapahtui, paljon mahtui. Voi myös todeta, aivan yhtä hyvällä omallatunnolla, että olisihan se voinut paremminkin mennä.

Kurkataanpa siis mitä kaikkea Kroatian vuoteen mahtui. Kronologisesti. Tapahtuma kerrallaan.

Kuka muistaa kansainvälisestä politiikasta sen, että Kroatia aloitti vuoden 2020 EU:n puheenjohtajavaltiona? Aivan. Ei kukaan. Kaikki muistavat kuitenkin sen, kun tammikuussa maailmalta kantautui ensimmäisiä uutisia salaperäisestä viruksesta. Se oli tappanut useita satoja ihmisiä Kiinassa, ja oli nyt matkalla kohti muuta maailmaa.

Kroatiassa terveysministeri Milan Kujundžić sai tammikuussa kenkää hallituksesta, kun paljastui, että hän oli unohtanut ilmoittaa omistamansa kiinteistöt virallisiin rekistereihin, tai jos oli jotain ilmoittanut, kiinteistöt olivat yllättäen kutistuneet. Kaiken tämän hän oli tehnyt mm. veroja välttääkseen. Lisäksi toimittaja Andrea Topićin autoa vastaan hyökättiin hänen mennessään tekemään juttua Kujundžićin kiinteistöistä. Hyökkääjiksi paljastuivat myöhemmin ministerin sukulaiset. Tämä riitti pääministeri Andrej Plenkovićille, joka näytti terveysministerille ovea.

Kujundžićin tilalle astui 31. tammikuuta Vili Beroš, joka antoi aluksi itsestään kuvan pätevänä, ammattitaitoisena ja asialleen omistautuneena ministerinä. Paino sanalla ‘aluksi’. Uusi terveysministeri Beroš muodosti yhdessä kansallisen pelastuspalvelun johtaja Davor Božinoćin, tartuntatautisairaala Fran Mihaljevićin johtaja Alemka Markotićin ja kansanterveyslaitoksen johtaja Krunoslav Capakin kanssa kasvot taistelussa edellä mainittua virusta vastaan. Nelikko järjesti päivittäisiä tiedotustilaisuuksia, joissa kerrottiin, mitä on tehty ja suunniteltu, sekä kuinka toimenpiteet ovat purreet.

Mainittakoon sivumennen, että myöhemmin on paljastunut, että Kroatian toimiessa EU:n puheenjohtajavaltiona unionin lähtö koronan torjuntaan viivästyi ensin siksi, ettei terveysministeri Beroš uskonnollisista syistä ehtinyt järjestää unionin terveysministerien kokousta ajoissa – se myöhästyi peräti kaksi viikkoa – ja toisekseen siksi, että Kroatia oli enemmän huolestunut maahanmuuttajakriisistä rajoillaan kuin pandemian leviämisestä Kiinasta kohti Eurooppaa.

Toisaalta Kroatiassa seurattiin huolestuneena, kuinka koronakriisi kärjistyi lähes naapurissa Italiassa. Italia kun on maa, jonka kanssa Kroatia on paljon tekemisissä, sillä maiden välillä liikkuu runsaasti niin tavaroita kuin ihmisiäkin. Ja lopulta väistämätön tapahtui. 25. helmikuuta vahvistettiin Kroatian ensimmäinen koronatartunta. Viruksen toi maahan zagrebilainen nuorimies vierailtuaan Milanossa jalkapallo-ottelussa. Vuosi 2020 oli saamassa aivan uuden suunnan.

Kroaatit panikoituivat. Kaupat tyhjenivät wc-papereista, puhdistus- ja desinfiointiaineista sekä hyvin säilyvistä ruokatarvikkeista. Apteekeista oli turha kysellä kasvomaskeja, sillä pienet varastot oli ostettu tyhjiksi. Ja kun tapausten määrä alkoi kasvaa, Kroatiaan julistettiin poikkeustila. Maahantuloa ja maan sisäistä liikennettä sekä kauppojen aukioloaikoja ja asiakasmääriä rajoitettiin. Ihmisten välisiä kontakteja pyrittiin vähentämään kaikin tavoin. Arkikieleen ja päivittäiseen käyttöön nousi uusi sana – lockdown eli sulku. Päivänä, jolloin lockdown otettiin käyttöön, maassa todettiin 110 uutta koronatapausta ja yksi koronakuolema.

Epäonni ja huonot asiat tulevat harvoin yksin. Niinpä aamulla 22. maaliskuuta Kroatian pääkaupunki Zagreb tärisi magnitudin 5,5 maanjäristyksen kourissa. Järistys vaurioitti pääkaupungissa yli 26 000 rakennusta, joista lähes kaksituhatta tuhoutui käyttökelvottomiksi. Ja koska tämä ei vielä riittänyt, samana päivänä Zagrebissa satoi vuodenaikaan nähden poikkeuksellisesti lunta. Tuntui kuin maailma olisi kohdannut loppunsa.

Suurimmat vahingot koettiin Zagrebin keskustassa, jossa lukuisat vanhat, huonosti hoidetut rakennukset kärsivät suuria vaurioita. Seinät halkeilivat, julkisivut sortuivat ja kattotiilet tippuivat alas. Vielä kaksi viikkoa järistyksestä kaupungin keskusta näytti siltä, kuin sota olisi pyyhkäissyt sen yli. Tuhannet ihmiset eivät pystyneet palaamaan koteihinsa. Osa ei ole vielä nyt vuodenvaihteessakaan päässyt takaisin. Kaupungin organisaatio ei kerta kaikkiaan vaan ole osannut vastata ihmisten hätään. Maanjäristys vaati yhden kuolonuhrin, kun 15-vuotias Anamarija Carević kuoli järistyksessä saamiinsa vammoihin.

Koronan vastaisessa taistelussa tiukka sulku, lockdown, näytti toimivan. Huhtikuussa Kroatiassa noudatettiin maailman tiukimpia koronarajoituksia Oxfordin yliopiston Goverment Response Tracker -luokituksen mukaan, ja numerot näyttivät hyviltä. Kun Ruotsissa covidiin oli huhtikuussa kuollut 89 ihmistä sataatuhatta asukasta kohti, Kroatian vastaava luku oli kuusi. Korona käytännössä hävisi Kroatiasta. Toukokuun lopusta kesäkuun loppuun maassa ei juurikaan tavattu uusia tautitapauksia.

Ja sitten pääministeri Plenkovićin hallitus päätti ottaa ‘hallitun riskin’, kuten Plenković myöhemmin kutsui päätöstä avata rajat matkailijoille ilman koronatestejä tai karanteeneja. Tautitapaukset alkoivat nousta. ”Tautitapaukset ovat nousussa, mutta kuolleisuus on edelleen hyvin alhainen, vain viisi sataatuhatta ihmistä kohden”, Plenković selitti CNN:n haastattelussa ja jatkoi: ”Olemme onnistuneet kansalaisten suojelussa ja samalla mahdollistaneet yhden maan tärkeimmän toimialan, matkailun, toiminnan.”

Matkailu ja sen vaikutus maan talouteen oli taatusti yksi syy rajoitusten poistamiselle, mutta aivan yhtä tärkeä syy oli heinäkuun 6. päivä järjestetyt parlamenttivaalit, jotka Plenkovićin puolue HDZ voitti näytöstyyliin. Vaalikamppailussa HDZ ilmoitti takaavansa kansalaisille ‘Turvallisen Kroatian’ ja julisti kukistaneensa koronaviruksen. Nyt jälkikäteen on helppo sanoa, että riemu oli lievästi sanoen ehkä hieman ennenaikaista.

Heinäkuun lopussa Zagrebia kohtasi uusi luonnonkatastrofi. Ja kuten maanjäristyksen yhteydessä oli jo havaittu, kaupungin organisaatio ei ollut valmis kohtaamaan yllättäviä tilanteita. Tulvan aiheutti myrsky, jota säesti rankkasade. Yhdessä nämä saivat kadut tulvimaan, sähköt katkeamaan ja alikulut täyttymään vedestä. Vahingot olivat suuret. Tulva aiheutti merkittäviä vaurioita Klaićeva-kadulla sijaitsevalle sairaalalle, jonka potilaat täytyi evakuoida. Vahingot olisivat olleet vieläkin suuremmat, elleivät kaupunkilaiset olisi ottaneet aktiivista roolia tulvan torjunnassa avaten mm. kanavia ja kiinni juuttuneita viemäreitä. Osa sai tulvan jälkeen jopa syytteitä toiminnastaan. Kaupunginjohtaja Milan Bandić jakoi kuitenkin ylistystä: ”Asiat olivat koko ajan hallinnassa. Jos kukaan ei olisi kuollut, tämä tulva olisi unohdettu nopeasti. Haluan onnitella kaikkia kaupungin palveluksessa olevia hienosta työstä tulvan torjunnassa”. Bandić lupasi tulvan aiheuttamien vahinkojen korjauksen alkavan ‘ensi viikolla’, vaikka lähes kaikki keväisen maanjäristyksen aiheuttamat vauriot olivat nekin vielä aivan levällään. Tulvan yhteydessä kuoli yksi henkilö.

Syksyn myötä myös korona palasi. Siitä huolimatta, että asiantuntijat olivat optimistisia ja ennustivat tautihuipun olevan ‘aivan juuri’ kääntymässä, uusien tartuntojen ja kuolleiden määrät jatkoivat kasvuaan. Tällä kertaa Plenkovićin hallitus ei halunnut turvautua tiukkoihin rajoitustoimenpiteisiin, lockdownista puhumattakaan. Syyksi on arveltu ainakin sitä, että hallitus katsoi, ettei Kroatian herkkä talous kestäisi toista kertaa saman vuoden sisällä täydellistä sulkemista.

Lokakuussa Kroatiassa koettiin itsenäisyyden ajan vakavin terrori-iskuksi luokiteltava hyökkäys hallitusta vastaan, kun 22-vuotias Danijel Bezuk ilmestyi hallituksen talon eteen Zagrebin Markov-aukiolla Kalashnikovilla varustuneena tavoitteenaan surmata pääministeri Plenković. Bezuk aloitti ampumisen parlamenttitaloa kohden, mutta poliisi vastasi tuleen ja keskeytti hyökkäyksen. Bezuk pakeni ja löydettiin myöhemmin itsensä surmanneena. Tutkimuksissa on todettu, että Bezukin ajoi tekoonsa hänen äärioikeistolaiset mielipiteensä.

Samaan aikaan korona jatkoi Kroatian valloitustaan. Pandemian aiheuttamat päivittäiset kuolemat nousivat lokakuun kymmenestä marraskuun lopun viiteenkymmeneen ollen huipussaan juuri ennen joulua. 22. joulukuuta koronaan menehtyi peräti 80 henkeä. Sairaaloiden paine kasvoi sietämättömän suureksi, jopa niin suureksi, että se aiheutti mielenilmaisuja lääkintähenkilöstön parissa. Terveysministeri Vili Beroš kommentoi lääkäreiden valituksia henkilökunnan ja lääkkeiden riittämättömyydestä todeten vain, ettei hänellä ei ole aavistustakaan asiasta, mutta jos näin on, hän eroaa. Beroš ei ole vielä eronnut. Koronaan on menehtynyt lokakuun ensimmäisen päivän jälkeen 3 500 ihmistä, kun tätä ennen koko pandemian aikana siihen oli kuollut 300 henkeä.

Vuosi ja sen tuomat onnettomuudet eivät kuitenkaan olleet vielä ohi. Joulukuun alussa Vrgoracissa, Keski-Dalmatiassa Kroatian eteläosassa, koettiin alueelle harvinainen tulva, joka tuhosi lähes täydellisesti Kokorićin kylän. Ja sitten, ikään kuin koko vuoden huipennukseksi, iski uusi maanjäristysten sarja. Ensimmäinen, magnitudin 5,0 maanjäristys osui Keski-Kroatian Petrinjan kaupunkiin ja sen ympäristöön 28. joulukuuta. Järistys aiheutti vain pieniä vaurioita. Valitettavasti se oli kuitenkin vain alkusoittoa suuremmalle katastrofille. Seuraavana päivänä samalle alueelle osui magnitudin 6,4 järistys, joka tuhosi Petrinjan kaupungin keskustan ja hävitti käytännössä täysin läheisen Majske Poljanan kylän. Järistys tappoi seitsemän henkilöä, jätti sadat ihmiset ilman kotia ja aiheutti suurta inhimillistä kärsimystä. Varsinaisen järistyspäivän jälkeen alueella on koettu lähes 300 pienempää jälkijäristystä, jotka ovat vaikeuttaneet ihmisten elämää entisestään.

Kaiken tämän keskellä kroatialaiset ovat osoittaneet suurta empatiaa ja solidaarisuutta. Sen lisäksi, että järistysalueelle on tulvinut apua naapurimaista, tuhannet kroaatit ovat auttaneet järistyksen uhreja monin eri tavoin. Alueelle on toimitettu ruokaa, telttoja, asuntovaunuja, vettä, peittoja, vaatteita ja muuta humanitaarista apua. Se jos mikä antaa uskoa siihen, että Kroatia selviää tästä tragediasta. Se antaa uskoa siihen, että Kroatia selviää vuodesta 2020. Se antaa uskoa siihen, että Kroatia voi katsoa luottavaisena vuoteen 2021. Tapahtui tuolloin ihan mitä tahansa.

Tilaa Kroatian Uutiset suoraan sähköpostiisi! Saat meiltä päivän uutiset näppärästi yhteen viestiin koottuna. Emme luovuta tietojasi kolmansille osapuolille emmekä lähetä roskapostia. Voit irtisanoa tilauksesi ihan milloin vaan. Ja tämä ei siis maksa yhtään mitään.

__CONFIG_colors_palette__{"active_palette":0,"config":{"colors":{"3aaa8":{"name":"Main accent","parent":-1},"c656f":{"name":"Accent Light","parent":"3aaa8","lock":{"lightness":1,"saturation":1}}},"gradients":[]},"palettes":[{"name":"Default","value":{"colors":{"3aaa8":{"val":"var(--tcb-skin-color-0)"},"c656f":{"val":"rgb(241, 245, 248)","hsl_parent_dependency":{"h":209,"l":0.96,"s":0.33}}},"gradients":[]},"original":{"colors":{"3aaa8":{"val":"rgb(47, 138, 229)","hsl":{"h":210,"s":0.77,"l":0.54,"a":1}},"c656f":{"val":"rgb(243, 246, 249)","hsl_parent_dependency":{"h":209,"s":0.33,"l":0.96,"a":1}}},"gradients":[]}}]}__CONFIG_colors_palette__
__CONFIG_colors_palette__{"active_palette":0,"config":{"colors":{"3e1f8":{"name":"Main Accent","parent":-1}},"gradients":[]},"palettes":[{"name":"Default Palette","value":{"colors":{"3e1f8":{"val":"var(--tcb-skin-color-1)","hsl":{"h":209,"s":0.7872,"l":0.01,"a":1}}},"gradients":[]},"original":{"colors":{"3e1f8":{"val":"rgb(19, 114, 211)","hsl":{"h":210,"s":0.83,"l":0.45}}},"gradients":[]}}]}__CONFIG_colors_palette__
Tilaa uutiset