Turkoosi meri ja kaukana siintävät saaret oikealla puolella. Yli kilometrin korkeuteen kohoavat vuoret vasemmalla. Jyrkkä kalliorinne, jota pitkin tie mutkittelee. Tämä on Adrianmeren valtatie, kroaatiksi Jadranska Magistrala. Useiden listausten mukaan eräs maailman kauneimmista reiteistä.
Tie alkaa Slovenian ja Kroatian väliseltä rajanylityspaikalta Rupassa jatkuen Kroatian, Bosnia-Hertsegovinan ja Montenegron läpi Albanian rajalle Sukobiniin. Kroatian osuudella tiellä on pituutta mittavat 643,1 kilometriä, ja se löytyy kartalta numerolla D8. Toiselta nimeltään Adrianmeren valtatie onkin valtatie 8 eli kasitie.
Adrianmeren valtatietä on vaikea saada kuvailtua yhdessä esittelyssä. Se vaan on niin paljon. Kuvittele Kroatian vetonaulat – turkoosi meri, aurinko, rannikon pienet kaupungit ja kylät. Ne kaikki ovat tämän tien varrella, ne ovat kaikki osa sitä. Kaikki, mikä ihmisiä vetää tähän maahan vuosi toisensa jälkeen, löytyy kasitien varrelta. Tiivistettynä, Jadranska Magistrala on tie, joka kulkee läpi kaiken sen kauneuden, mitä Kroatian rannikolta löytyy. Kaiken lisäksi se on hyvin monimuotoinen tie.
Pohjoisessa Rijekan jälkeen on kasitien jyrkin, jylhin ja karuin osuus. Siellä liikutaan kirjaimellisesti mereen syöksyvän vuoren rinteellä. Eikä maastossa pahemmin kasva mitään pensasta suurempaa. Tämä osuus on usein myös suljettu varsinkin kaupalliselta liikenteeltä kovien tuulien vuoksi. Myös rankkasateella mutkainen vuoritie on liukas ja vaatii kuskilta tarkkuutta. Kauniilla ilmalla sen sijaan ei voi muuta kuin pysähdellä vähän väliä tien varteen huokailemaan ja ihastelemaan maisemia.
Jylhä osuus päättyy Maslenican sillalle, joka on nähtävyys jo itsessään. Tästä alkaa rannan tuntumassa kulkeva leppoisa pätkä, jossa voi pysähdellä vaikkapa vilvoittelemaan varpaita kesän lämmittämässä Adrianmeressä. Matkalla löytyy meidänkin juttusarjassa esille tulleita pysähtymisen arvoisia kohteita kuten Zadar, Šibenik, Krapanj ja Trogir. Silmät kannattaa kuitenkin pitää auki myös muualla, tämä kasitien pätkä Maslenican sillalta Splitiin on täynnä toinen toistaan viehättävämpiä kyliä, kaupunkeja ja levähdyspaikkoja. Suosittelemme vahvasti tutustumisretkiä niihin. Joten rohkeasti vilkku päälle ja auton nokka jotain täysin tuntematonta kylää kohti. Siellä voi odottaa vaikka kuinka kaunis kohde.
Splitin jälkeen kuljetaan jälleen rinnettä pitkin, onhan Makarskan yläpuolella kohoava Biokovon vuoristo Kroatian toiseksi korkein. Biokovo ei kuitenkaan nouse aivan yhtä jyrkästi suoraan merestä kuin pohjoisosan vuorijono, joten vuorien ja Adrianmeren väliin jää tilaa myös pienille rannan kylille ja kaupungeille sekä kasvillisuudelle. Kun tulet pohjoisesta etelää kohti, oikealla puolellasi näkyvät saaretkin ovat täällä jo vihreitä, toisin kuin osa saarista, jotka olet ohittanut pohjoisemmassa.
Pločeen saavuttaessa maisema muuttuu täysin. Yhtäkkiä tie kulkeekin Neretva-joen suistoalueen peltojen läpi ja joenrantaa pitkin. Pian kuitenkin vasemmalle puolelle saadaan taas tuttu rinne, ja kun hetki kiivetään, päästään ihailemaan koko suistolaaksoa ylhäältä käsin.
Ja sitten ollaankin taas vuorten ja meren välissä. Matkalla voi ihmetellä pian valmistuvaa Peljesacin siltaa, joka poistaa tarpeen ajaa Etelä-Kroatiaan Bosnia-Hertsegovinan kautta, kuten nyt vielä teemme. Joten passit esiin ja Neumiin. Passeja ei kannata pakata pois Bosnia-Hertsegovinan läpi ajellessa, sillä ‘vieraan maan’ kamaralla ollaan vain alle kymmenen kilometrin matka. Ulkomaanreissun jälkeen reissu kohti Dubrovnikia, ja jopa sen ohi, jatkuu jälleen kerran täysin eri luonteisessa meren ja vuoren maalaamassa maisemassa. Täällä muodot ovat jotenkin pyöreämpiä ja värit vihreämpiä. Pohjoisen jylhyydestä ei ole enää tietoakaan.
Dubrovnikin lentokentästä eteenpäin Adrianmeren valtatie kulkee sisämaan puolella Montenegron rajalle saakka. Ja vaikka tähän asti olemme ihailleet nimenomaan kasitien kauneutta, tässä kohdin kannattaa poiketa siltä ihan pikkaisen: pari kilometriä ennen rajaa, käänny oikealle tielle numero 516 ja aja Kroatian eteläkärkeen saakka. Koska miksi emme kävisi tätäkin tutkimassa, kun kerran tänne asti aina Rijekasta saakka on jo ajettu.
Näin on saatu haltuun Kroatian jalokivi, Adrianmeren valtatie. Ja samalla sanotaan hyvästit tältä erää Matkaoppaalle. Tätä on ollut mukava kirjoittaa, muistella missä kaikkialla on tullut käytyä, kaivella kuvia, miettiä mikä mahtaisi sinua lukijana kiinnostaa ja miten vinkata seuraavasta kohteesta. Toivottavasti myös lukeminen on ollut antoisaa. Kerro meille, mistä pidit ja mitä voisi parantaa. Kerro myös, mistä aiheista toivoisit meidän vääntävän seuraavan juttusarjan. Me teemme parhaamme.