Kroatiassa on neljä suuraluetta: Dalmatia, Keski-Kroatia, Istria ja Slavonia. Ja sitten on Baranja. Se on maan koillisnurkassa sijaitseva piskuinen alue, joka hallinnollisesti kuuluu Osijek-Baranjan piirikuntaan. Historiallisesti Baranja on osa suurempaa aluetta, joka on jaettiin vuosina 1918 ja 1921 Unkarin ja silloisen Jugoslavian kuningaskunnan kesken. Suurin osa Baranjaa jäi tuolloin Unkarille. Kroatialle jäänyttä osaa kutsutaan edelleen vain Baranjaksi, eikä se siis esiinny kartoissa osana Slavoniaa, vaikka se maantieteellisesti siihen kuuluukin. Baranjan alueen toinen kotimainen kieli onkin unkari.
Kroatian, ja Baranjan, koillisin kylä on nimeltään Batina. Kylän yläpuolella kohoavalta mäeltä aukeaa näkymä alas kylään ja Tonavalle, mutta myös pitkälle Serbiaan ja Unkariin. Mäellä on myös muistomerkki kuuluisasta Batinan taistelusta, jota kutsutaan yleisesti yhdeksi verisimmäksi Jugoslavian alueella tapahtuneeksi taisteluksi toisen maailmansodan aikana. Toimituksen vieraillessa muistomerkkimäellä siellä oli myös sangen suuri ludepopulaatio, joka asusteli muistomerkin kiviosissa, mutta löysi tiensä myös auton ulkopelteihin. Onneksi ei kuitenkaan auton sisätiloihin.
Batinan kylästä etelään sijaitsee Tikvešin linna, jonka mailla voi maistella menneen maailman suurvaltapolitiikkaa. Linna oli vuoteen 1918 Habsburgien omistuksessa, ja se siirtyi toisen maailmansodan jälkeen ‘Jugoslavian Kekkosen’, vuosina 1953 – 1980 Jugoslavian presidenttinä toimineen Josip Broz Titon hallinnon omistukseen. Tito käytti Tikvešin linnaa metsästysmajanaan ja kestitsi siellä maailman merkkihenkilöitä. Titolla oli vastaavia ‘majoja’ peräti 34 kappaletta ympäri Jugoslaviaa.
Hieman lännempänä Batinasta ja Tikvešistä sijaitsee etnokylä Karanac, joka on päätetty pitää mahdollisimman aitona ja alkuperäisenä baranjalaisena kylänä. Täällä noin tuhannen asukkaan kylässä on tarjolla paikallista, perinteistä ruokaa, ja kylässä voi majoittua autenttisessa baranjalaisessa ympäristössä. Karanacista löytyy myös pieni käsityöläisliike, joka myy omistajan itsensä käsintekemiä matkamuistoja.
Ja kun kerran Baranjaan ollaan saavuttu, on lähes pakko maistaa EU:n nimisuojaamaa Baranjan Kulen -salamia. Se kun ei ole aivan mitä tahansa makkaraa. Sen raaka-aineena käytetyn possun pitää olla kasvanut Baranjan alueella, ja kun puhumme todella huippuluokan tuotteesta, yhdestä possusta ei tehdä kuin yksi kulen, jota kypsytetään sitten tuhkassa vähintään yhdeksän kuukauden ajan. Kulen-salami ei siis todellakaan ole mitään pikaruokaa.
Toimitus suosittelee vahvasti tutustumaan tähän hyvinkin paikalliseen herkkuun ja vinkkaa, että esimerkiksi Suzan kylästä löytyy Matijevićin perheen valmistamaa perinteistä, taatusti paikallista kulenia. Todettakoon vielä lopuksi, että se kulen, jota löytyy lähes jokaisesta elintarvikeliikkeestä ympäri Kroatiaa, ei ole lähellekään sama tuote kuin Baranjassa valmistettu kulen.
