Kun kaikki meni pieleen

Tämä on tarina siitä, kuinka yksi maanosa teki kaiken väärin. Koska sen eteen tuli aivan uusi tilanne, johon se ei ollut varautunut.

Kaikki alkoi 26. helmikuuta. Silloin Italiaan saapui ennenkokematon kriisi, jonka nimi oli koronavirus. Tauti levisi maassa hallitsemattomasti ja tartuntojen määrä kolminkertaistui 48 tunnin välein. Italialaiset sairaalat olivat täynnä, hoitajat ja lääkärit joutuivat toimimaan ilman suojavarusteita, ja mikä pahinta, heidän piti ‘leikkiä Jumalaa’. Heidän piti päättää, ketä hoidetaan ja ketä ei. Kaikille potilaille kun ei kerta kaikkiaan vaan ollut enää tilaa.

Italian pääministeri Giuseppe Conte lähetti CESIS -järjestelmän kautta kiireellisen avunpyynnön: Tarvitsemme lisää suojavarusteita. Tämä on tavanomainen käytäntö, kun jokin EU:n jäsenvaltio joutuu vaikeuksiin, joista ei itse selviä. Se mikä ei ollut tavanomaista, oli EU:n vastaus. Jota ei koskaan saapunut. Yksikään jäsenvaltio ei vastannut avunpyyntöön. Tämä tarkoitti sitä, että jos Italia ei ollut valmistautunut kriisiin, kukaan muukaan ei ollut. Vastausten puute ei johtunut siis yhteisvastuun puutteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että tarvittavia välineitä ei ollut kellään.

Noin 180.000 Euroopan kansalaista on menehtynyt koronavirukseen aiheuttamiin komplikaatioihin. Noin 1,6 miljoonaa on saanut tartunnan. Molempien lukujen todellinen määrä on varmasti ilmoitettuja lukuja suurempi, sillä tilastointijärjestelmät eivät ole vertailukelpoisia eikä kaikkia koronatapauksia ole kirjattu oikein. Koko manner on ajautumassa talouskriisiin, jonka on arvioitu olevan pahempi kuin 30-luvun suuren laman.

Kun Eurooppa valmistautui juhlimaan uutta vuotta 2020, Ruotsiin oli jo raportoitu Kiinassa tapahtuneesta, tuntemattoman viruksen aiheuttamasta keuhkokuumeesta. Uutiset saapuivat Tukholmaan, koska siellä pitää majaansa Euroopan tartuntatautien ehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC). Keskus perustettiin vuonna 2005 SARS-epidemian jälkeen. ECDC:n valtuudet on rajattu siten, että se vain seuraa epidemioita maailmalla ja varoittaa kun jotain on tapahtuu. Vastuu terveydenhuoltojärjestelmästä ja sen toimivuudesta kuuluu jokaiselle jäsenvaltiolle erikseen.

ECDC varoitti koronasta ensimmäisen kerran 9. tammikuuta. Se kertoi, että ensimmäisten tietojen mukaan suurin osa tapahtumista näyttäisi liittyvän Kiinan Wuhanin markkinoihin, joissa myydään eläviä eläimiä. Vain kaksi viikkoa tästä ilmeni, että virus leviää myös ihmisestä ihmiseen. Se muutti suuresti tapaa miten EU:n piti toimia.

Oli löydettävä tapa pitää tauti EU:n rajojen ulkopuolella. Niinpä toinen eurooppalainen yhteistoimintaelin, EU:n terveysministerien komitea, järjesti 17. tammikuuta videokonferenssin, jossa piti keskustella kriisistä ja sen aiheuttamista toimenpiteistä. Vain 12 ministeriä osallistui kokoukseen. Jäsenvaltioita on 27 kappaletta. Kokouksen puheenjohtaja Wolfgang Philipp Luxemburgista kertoi harvalukuiselle osallistujajoukolle, että Kiinasta on löytynyt kymmeniä täysin uutta virusta kantavia potilaita. Ja että tulossa olevan kiinalaisen uuden vuoden johdosta noin 300.000 kiinalaisen odotetaan matkustavan ulkomaille. Tämä piti olla signaali, jota ei voi sivuuttaa. ECDC kertoi ministereille, että sen mielestä matkustajien lämpötilojen mittaus ja terveysseuranta lentokentillä eivät riitä. He esittivät kohdennettua testaamista lennoille Kiinasta, erityisesti Wuhanista, ja että rajamuodollisuuksia pitää tiukentaa.

Tämä ei toteutunut. Kokouksesta puuttui yli puolet jäsenvaltioiden ministereistä. Poissaolevien maiden joukossa oli Italia, jonka terveysministeri ei ollut huomannut kutsua kokoukseen. Se oli yksi käännekohta pandemian leviämiselle. Paikalla olleet ministerit olivat turhautuneita, kun kokouksessa ei kyetty ratkaisemaan taudin aiheuttamaa uhkaa. Eikä aikaa ollut, sillä kriisi levisi uskomattomalla vauhdilla. Samaan aikaan Euroopan komission johtoon nousi saksalainen Ursula von der Leyen, joka oli uusi Brysselissä. Sisäpiirilähteiden mukaan hän oli hieman epävarma omia toimintatapojaan hakiessaan ja luotti liikaa tapoihin, joilla oli aiemmin toimittu. Terveydenhoito kuuluu kansallisesti päätettäviin asioihin, mutta koronakriisin tyyppisissä asioissa unionin olisi ollut syytä ottaa vastuuta.

EU:n kriisinhallinnan komissaari Janez Lenarčič kertoo, että EU:n komissio piti ensimmäisen kriisikokouksen 28. tammikuuta. Kukaan ei ottanut uhkaa vakavasti. Kokouksessa kuului jopa ääniä, että tämä katoaa kyllä itsestään. 29. tammikuuta päätettiin kuitenkin kieltää EU:n virkamiesten matkustaminen Kiinaan ja pidettiin tiedotustilaisuus, jossa Eurooppaa käskettiin valmistautumaan. Harvoja kiinnosti. Tiedotusvälineillä oli kiire Britannian EU-eron kanssa, joten Wuhanin kriisi jäi taustalle. Lenarčič kertoo tiedotustilaisuudesta: ‘Tulimme tilaisuuteen ja huone oli melkein tyhjä. Vaadimme valmiutta, sanoimme, että jäsenvaltioiden tulisi ottaa asia vakavasti ja varauduttava kriisiin. Uskoimme, että huolimatta kiinnostuksen ja osallistujien vähyydestä, viesti saavuttaisi median. Ei saavuttanut. Seuraavana päivänä lehdet olivat täynnä kuvia, joissa edustajat lauloivat ja pitivät toisiaan kädestä. Se oli surullinen hetki.’

Media ei ollut ainoa, joka aliarvioi viruksen vaikutukset. EU:n toimielimet osoittivat myös täydellistä kiinnostuksen puutetta. ECDC antoi suosituksen hallituksille sairaaloiden, etenkin tehohoidon, vahvistamisesta. Viestin merkitystä ei tunnistettu. Jäsenvaltiot aliarvioivat koronan tarttuvuuden ja leviämisen merkityksen.

Samaan aikaan kun turhautuneet terveysviranomaiset taistelivat saadakseen viestinsä läpi, virus levisi tasaisesti ja pysähtymättä. 30. tammikuuta Italia testasi kaksi kiinalaisturistia, totesi heidät positiiviksi, keskeytti kaikki Kiinan lennot ja pyysi EU:n terveysministereiden kokousta matkustusjärjestelyiden tiukentamiseksi. Kokouksen lopullinen järjestäminen kesti kolme viikkoa. Tämä oli aikaa, jolloin Kroatia toimi EU:n puheenjohtajavaltiona ja vastasi näin kokouksen järjestämisestä. Maassa riehui, jälleen kerran, joku poliittinen kriisi, jonka johdosta pääministeri Andrej Plenković joutui lopulta erottamaan terveysministeri Milan Kujundžićin. Tämä ei ainakaan edistänyt kokouksen järjestämistä.

Lopulta kokous järjestettiin ja sen puheenjohtajana toiminut Kroatian uusi terveysministeri Vili Beroš vaati, että koronakriisiin on vastattava välittömästi ja tehokkaasti. Vaatimus oli kaukana todellisuudesta. EU:n jäsenvaltiot olivat edelleen täysin valmistautumattomia. Kaiken lisäksi moni valtio oli tuhonnut suojanaamareita ja muita suojavälineitä aikaisempina kuukausina, koska niiden viimeinen käyttöpäivä oli vanhentunut. Uusia ei luonnollisestikaan oltu hankittu. Mahdolliseen pandemiaan varautuminen oli täysin levällään ja riittämätöntä. Esimerkiksi Ranska oli juuri polttanut puolitoista miljoonaa maskia, Belgia jopa 38 miljoonaa. Näitä ei oltu korvattu uusilla. Monissa jäsenvaltioissa ei ollut hajuakaan siitä, kuinka paljon suojavarusteita oli oikeasti käytettävissä.

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna yli 2.000 ihmistä Euroopassa oli saanut tartunnan. Italiassa 35 heistä oli kuollut. EU:n puheenjohtaja Ursula von der Leyen päätti ottaa ohjat ja esitteli televisiokameroiden edessä oman kriisiryhmänsä. Ja aiheutti kaaoksen. Paniikki levisi ja Euroopan maat alkoivat yksitellen kieltää kasvomaskien ja turvavälineiden viennin jopa naapurivaltioihin. Tämä oli askel, jonka yleisesti uskotaan olleen yksi suurimmista virheistä koronakriisissä. Ensin viennin kielsi Ranska, jota seurasi melko pian Saksa. Seuraavina päivinä 15 jäsenvaltiota kielsi, ei pelkästään maskien, vaan myös lääkkeiden viennin. Suojalaitteita täynnä olevia rekkoja pysäytettiin rajoilla ja eurooppalaiset johtajat syyttelivät toisiaan yhteisvastuun puutteesta. Jotain Saksaan ja Ranskaan saapuneita kontteja yksinkertaisesti varastettiin, eikä vieläkään tiedetä, minne ne ovat joutuneet. EU:n terveyskomissio vetosi solidaarisuuteen. Yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen. Turhaan.

Saksa sulki rajansa ensimmäisenä. Pelkästään Puolan ja Saksan rajalla nähtiin päätöksen jälkeen 50 kilometrin mittaisia autojonoja. Vanha, suljettu Eurooppa, joka oli arkipäivää ennen EU:ta, alkoi palata.

EU:n kriisinhallinnan johtaja Janez Lenarčič totesi, että rajojen sulkeminen ei sinänsä ole ongelma, vaan pikemminkin se, ettei asioista sovita naapureiden kanssa. Tämä on väärin ja aiheuttaa ongelmia. Se vähentää tavaroiden vapaata liikkuvuutta, joka ei haittaa vain taloutta, vaan pysäyttää myös välttämättömien lääkinnällisten tarvikkeiden liikkumisen. Puhumattakaan elintarvikkeista.

Asiantuntijat ilmoittivat 12. maaliskuuta, että epidemiaa ei voida pysäyttää, vaan se tulee valloittamaan Euroopan. Seuraavana päivänä maailman terveysjärjestö WHO julisti koronan pandemiaksi.

Suojavälineiden hankinta oli muuttunut ehdottomaksi välttämättömyydeksi. Jäsenvaltioille oli suuri järkytys todeta, että niiden ostaminen oli mahdotonta. Valtioiden edustajat pyörivät ympäri maailmaa salkut täynnä seteleitä valmiina ostamaan ihan mitä suojavälineitä tahansa, mutta mitään ei ollut myynnissä. Missään. Niinpä käännyttiin EU:n puoleen. Jonka vastaus tuli kahden kuukauden päästä. Ja tarvittavat välineet saatiin. Tosin vasta kun pahin oli jo ohi. Kaaosta lisäsi vielä se, että kun EU:n vastaus viipyi, moni valtio ehti aloittaa omat neuvottelunsa kiinalaisten toimijoiden kanssa.

Euroopan Unioni on ottanut oppia tapahtuneesta. Nyt se pyrkii varautumaan vastaaviin kriiseihin yhtenäisenä ja hankkii mm. suojalaitteet keskitetysti. Näin se voi esiintyä markkinoilla yhtenä suurena toimijana. Lisäksi terveydenhoidon rahoitus on nousemassa 400 miljoonasta noin yhdeksään miljardiin euroon. Tämä mahdollistaa jäsenvaltioiden paremman tukemisen. Koronan alkuvaiheessa, kun Italia soitti, kukaan ei vastannut. Tulevaisuudessa unioni varastoi itse suojavälineitä lääketieteellisiin, kemiallisiin, biologisiin ja ydinonnettomuksiin liittyen. Se ei enää luota jäsenvaltioiden anteliaisuuteen, vaan toimittaa niitä itse, kun joku ottaa yhteyttä. Lisäksi Euroopan tartuntatautien ehkäisy- ja valvontakeskukselle (ECDC) tullaan antamaan päätösvalta nykyisen neuvoa-antavan roolin sijaan.

Tämä ei todellakaan ole viimeinen tapaus, johon EU:n on vastattava yhdessä. Tulevaisuudessa eteen tulee varmasti kriisejä, jotka tulevat muuttamaan käyttäytymistämme. Matkailu ja kauppa tulevat muuttumaan. EU:n on ymmärrettävä tämä ja muutettava toimintatapojaan. Ajoissa. Paljon ennen seuraavaa kriisiä.

Teksti perustuu Guardian-verkkolehden tutkivan toimituksen artikkeliin.