Adrianmeren helmi, Itävallan Riviera, Euroopan kuninkaallisten kohtauspaikka. Rakkaalla lapsella, tai kohteella, on monta nimeä. Edellä olevilla sanoilla on luonnehdittu Istrian niemimaan itärannalla sijaitsevaa Opatijaa ja rantaviivaa sen ympärillä. Ei ole siis lainkaan yllättävää, että Opatijaa pidetään Kroatian turismin kehtona. Tänne rakennettiin maan ensimmäinen rantahotelli 1800-luvun loppupuolella, tänne perustettiin Adrianmeren ensimmäinen purjehdusseura vuonna 1886 ja lopulta vuonna 1889 Opatija nimettiin Itävallan ensimmäiseksi viralliseksi ‘merelliseksi terveyskylpyläksi’. Jo kuusi vuotta ennen tätä, vuonna 1883, oli Wienissä julkaistu ensimmäinen virallinen matkaopas, jonka nimi oli “Abbazia, Idylle von der Adria” eli suomeksi “Opatija, Adrianmeren idylli”.
Parhaiten koko rivieraan tutustuu kävelemällä läpi maan pisimpiin kuuluvan rantakadun Lungomaren päästä päähän. Kävely vie helposti useamman päivän, sillä kävelykadulla on mittaa peräti 12 kilometriä. Aikaa on hyvä varata myös matkan varrelle osuvien kaupunkien ja kylien ihasteluun, puhumattakaan häikäisevän hienoista maisemista ja mukavista kahviloista. Lungomaren rantakatu, viralliselta nimeltään muuten Obalno šetalište Franje Josipa I, on luonnollisesti myös kuninkaallista alkuperää: tarina kertoo, että sen rakentamisen aloitti Itävallan keisari Frans Joosef I pitääkseen huolta vaimonsa terveydestä. Katu onkin saanut virallisen nimensä kaupungissa viihtyneen keisarin mukaan.

Jos kuninkaallisen rivieran maisemat jostain käsittämättömästä syystä alkavat kyllästyttää, voi matkan suunnata vaikka Mošćeniceen, keskiaikaiseen kaupunkiin, joka nököttää rannasta nousevan vuoren rinteellä 173 metrin korkeudessa. Eikä läheinen Klančacin rantakaan petä, jotkut kutsuvat kallioiden halailemaa pikkukivirantaa jopa koko maan kauneimmaksi.Kun on riittävän kauan nauttinut kuninkaallisen elämän jälkihöyryistä ja alkaa kaivata suuremman kaupungin vilinää, sitä löytyy alle 15 kilometrin päästä Rijekasta, joka on Zagrebin ja Splitin jälkeen Kroatian kolmanneksi suurin kaupunki. Itse kaupungista on turha odottaa kauniita rantamaisemia, sillä Rijeka on satamakaupunki, joten ranta-alue on omistettu telakalle ja satamille. Muutenkin kaupungissa aistii jännittävän 1900-luvun alun teollistumisen tunnelman.
Jäljellä on enää huominen, viimeinen tarina. Kerro meille, mistä olet pitänyt ja olisiko jossain parannettavaa. Jäikö jokin paikka mainitsematta? Saattaa nimittäin hyvinkin olla, että palaamme vielä samankaltaisella teemalla joku päivä.

