Kroatian neljänneksi suurin kaupunki Zagrebin, Splitin ja Rijekan jälkeen on Drava-joen rannalla sijaitseva, Slavonian alueen talouden ja kulttuurin keskus Osijek. Vaikka Osijek ei yleensä nouse kovin korkealle suomalaisten matkaajien lomakohdelistoilla, kaupunki on sangen mielenkiintoinen ja viihtyisä. Sitä paitsi Ison-Britannian kuningatar Elisabet II:n isoisoisä on kotoisin Osijekista.
Osijek pitää hallussaan montaa ennätystä. Ensinnäkin kaupungissa sijaitsee Kroatian pisin, ja joidenkin mielestä jopa kaunein, joenvarren riva eli kävelijöille tarkoitettu rantakatu. Rivan kruunaa Kroatian kauneimmaksi tituleerattu kävelysilta Drava-joen yli. Sen yli pääsee muuten myös vaijerilossilla, joka vie suoraan vastarannalla sijaitsevaan Osijekin eläintarhaan.
Osijek on vihreä kaupunki – sieltä löytyy eniten pyöräilyreittejä ja puistoja koko Kroatiassa. Kaupungissa sijaitsee myös Kaakkois-Euroopan toiseksi korkein katedraali. Lisäksi maininnan ansaitsevat ainutlaatuinen Europska avenijan wieniläisarkkitehtuuri sekä hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva barokkiajalta peräisin oleva vanhakaupunki Tvrđa, joka toisin kuin moni turistikohteen vanhakaupunki, elää ja hengittää osijekilaisten arkea päivittäin.
Ja lisää meriittejä. Kroatian aivan ensimmäinen raitiolinja perustettiin Osijekiin vuonna 1884. Kahden hevosen vetämässä vaunussa oli 16 paikkaa ja matka nykyiseltä pääaukiolta alakaupunkiin taittui huimalla 8 kilometrin tuntivauhdilla. Talvella matkustajien oli tosin hypättävä kyydistä ja työnnettävä vaunua pahimpien kinosten läpi.
Jos käännämme katseemme ruoka- ja juomapuolelle, Osijekilla on pitkät perinteet ja muutama meriitti myös tällä sektorilla. Ensimmäisten saksalaisten muutettua kaupunkiin he toivat mukanaan oluen. Koska saksalaisia ja olutta, Osijekiin perustettiin ensimmäinen virallisesti dokumentoitu panimo jo vuonna 1664. Kaupungissa kannattaa tutustua myös licitariin, eräänlaiseen koristeltuun piparkakkuun, joita alueella on valmistettu jo 1500-luvulta asti.
Toimituksessa käytiin pitkä ja perinpohjainen keskustelu siitä, voidaanko licitareja kutsua piparkakuiksi kuten ne Suomessa tunnetaan, mutta koska ne ovat Kroatian ja Slovenian kulttuuriperintöä ja niitä käytetään mm. Zagrebin kuuluisan joulutorin joulukuusien koristelussa, taivuimme lopulta kuitenkin käyttämään nimitystä piparkakku. Vaikkakin ne ovatkin ennemmin eräänlaista piparkakkutaidetta ja käsityöläisyyttä koristeellisuutensa takia, kestäähän yhden licitarin valmistus kokonaisen kuukauden. Aivan joka kotikeittiössä ei sen valmistus siis onnistu. Licitarit ovat muuten päätyneet myös UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle.
