Liput liehuvat parvekkeilla ja kauppojen ovilla, puheita pidetään, paraateja järjestetään ja veteraaneja muistetaan. Kroaattien kansallistunne nostaa päätään 5.8.
Kroatiassa juhlitaan vuosittain 5. elokuuta voiton päivää, jonka toinen nimi on Homeland and Thanksgiving Day. Päivä on yleinen vapaapäivä, ja sitä vietetään Kroatian sodan käytännössä päättäneen operaatio Myrskyn muistoksi. Liput liehuvat parvekkeilla ja kauppojen ovilla, puheita pidetään, paraateja ja muita juhlatilaisuuksia järjestetään ympäri maata. Veteraaneja muistetaan. Kroaattien kansallistunne nostaa päätään.
Voiton päivän juhlallisuudet keskittyvät Kninin kaupunkiin, jossa vuonna 1995 elokuun alkupäivinä käytiin Kroatian ja Bosnian sodat tosiasiassa ratkaisseet taistelut, jotka johtivat Jugoslavian hajoamiseen. Suhtautuminen juhliin on ristiriitaista. Varsinkin sodan toinen osapuoli Serbia on perinteisesti vuodesta toiseen arvostellut sitä, että Kroatia juhlii Kninin valtausta. Myös kotimaassa tietyissä puolueissa on esiintynyt arvostelua siitä, että tilaisuus järjestetään. On arvosteltu, että Kroatian presidentti osallistuu juhlintaan, että pääministeri ja hallitus matkustavat juhlapaikalle Kniniin, on arvosteltu vähän sitä sun tätä. Tämä kaikki on kuitenkin vain Kroatian sisäpoliittista kuohuntaa ja populismia, suurin osa kroaateista on todella ylpeitä siitä mitä vuoden 1995 elokuussa tapahtui.
Siitä ei siis ole kuin 25 vuotta, kun Suomesta katsoen Euroopan toisella laidalla, noin 2 500 kilometrin päässä, käytiin sisällissotaa. Samaan aikaan kun Suomi juhli jääkiekon ensimmäistä maailmanmestaruuttaan ja Senaatintorilla yhteislaulettiin ‘Me ollaan sankareita kaikki’, hajoamisen partaalla olleessa Jugoslaviassa naapurit taistelivat toisiaan vastaan, läheiset kylät hyökkäsivät toistensa kimppuun ja ihmisistä tuli petoja. Kaikki tämä tapahtui Euroopassa, aivan kulman takana. Euroopan toistaiseksi viimeisessä täysimittaisessa sodassa.
Itse sota oli hyvin polveileva. Ajan myötä sotaan sotkeutui ja sitä yritti ratkaista diplomaattisin keinoin moni taho. Sotaan liittyi eri tavoin sotivien osapuolten lisäksi mm. Nato, YK, USA ja koko eurooppalainen yhteisö. Taustalla hääri lisäksi vielä mm. Venäjä omine intresseineen. Pohjimmiltaan kysymyksessä oli loppujen lopuksi Jugoslavian hajoamissota, joka johtui pitkälti entisten liittovaltioiden, nyt kohti itsenäisyyttään ponnistelevien kansakuntien erilaisista pyrkimyksistä ja tulevaisuuden näkymistä. Joku niistä halusi säilyttää liittovaltion ja viedä sitä lähemmäksi kommunismia, toinen taas saada koko alueen hallintaansa. Suurin osa valtioista kurotti kuitenkin vain kohti itsenäisyyttä Jugoslavian liittovaltion jälkeen. Kaiken tämän yllä leijui kuolonkouristuksissaan kiemurteleva liittovaltio ja sen armeija.
Vaikka levottomuuksia oli sattunut jo aiemmin, sodan voidaan katsoa alkaneen 2.5.1991, jolloin serbiarmeija ja sitä tukenut Jugoslavian liittovaltion armeija järjestivät väijytyksen Borovo Selon poliisiasemalla. Väijytyksessä kuoli 12 kroaattipoliisia ja yli 20 loukkaantui. Tämä kiihdytti kansallisuustunnetta Kroatiassa, väkivaltaisuudet lisääntyivät, halusipa joku taho Kroatiassa jopa hyökätä suoraan liittovaltion armeijaa vastaan. Toukokuussa 1991 Kroatiassa järjestettiin kansanäänestys Jugoslaviasta eroamisesta, ja vaikka serbit boikotoivat äänestystä, äänestysprosentti nousi 83,6:een ja 94,2 % kroaateista kannatti eroa. Kroatia julistautui itsenäiseksi valtioksi 25.6.1991.
Sotatoimet kiihtyivät entisestään. Syksyllä serbit ensin piirittivät Vukovarin kaupunkia ja hyökkäsivät lopulta kaupunkiin marraskuussa. Kaupungin vallanneet joukot surmasivat ja raiskasivat kaupungin asukkaita yksitellen ja ainakin yhdessä joukkomurhassa, ja elävänä kiinni saadut kroaattien asemiehet joutuivat epäinhimillisin oloihin Serbian vankileireille. Samaan aikaan serbijoukot piirittivät Dubrovnikin kaupunkia, mikä oli länsimaissa yksi sodan eniten huomioita saanut tapahtuma, sillä kaupunki oli merkittävä taide- ja kulttuurikaupunki, jonka tuhoamista oli vaikea perustella. Lopulta serbit perustivat Krajinan serbitasavallan, joka ulottui nykyisen Kroatian alueella Kninin kaupungista aina Slavoniaan asti. Vaikka Serbia toimitti Krajinaan polttoainetta, elintarvikkeita ja rahaa, tasavalta jäi lopulta hyvin heikoksi, eikä yksikään länsimaa tunnustanut sitä.
Kroaattiarmeija, joka sodan alkuvaiheessa oli verrattain heikko ja koostui lähinnä poliiseista ja vapaaehtoisista, oli hiljalleen hankkinut aseistusta ja vahvistunut. Kun samaan aikaan serbit olivat tuhlanneet turhaan voimiaan Bosnian kanssa käymässään sodassa, aika alkoi olla kypsä operaatio Myrskylle. Keväällä 1995 Bosnian ja Kroatian armeijat olivat hiljalleen edenneet ampumaetäisyydelle Krajinan valtion rajoille ja käytännössä saartaneet sen. Krajinan huoltoyhteydet olivat poikki ja osassa pienoisvaltiota oli nälänhätä.
Niinpä ei ollut ihme, että kun kroaattijoukot aloittivat 5.8. hyökkäyksen Krajinaa vastaan, ne etenivät nopeasti Dalmatian vuoristoseudulla ja vapauttivat Kninin kaupungin heti hyökkäyksen alkuvaiheessa. Illalla 7.8.1995 operaatio Myrsky oli virallisesti ohi, kun kroaattijoukot tapasivat bosnialaiset joukot Bosnian rajalla. Muutama Kroatiaan jäänyt serbidivisioona antautui seuraavana päivänä. Tulitauko alkoi 9.8.1995. Länsimainen yhteisö tuomitsi Kroatian hyökkäyksen jyrkästi, varsinkin kun hyökkäysvaiheessa kroaatit tulittivat myös YK:n valvontapisteitä tuhoten niistä 70. YK kun oli Kroatian mielestä haitannut sen sotatoimia jo pitkään. Nato uhkasi Kroatiaa ilmaiskulla, jos hyökkäykset YK:a vastaan eivät lopu. Se ei kuitenkaan koskaan toteuttanut uhkaustaan.
Kroatian sota oli ruma sota. Molemmat osapuolet syyllistyivät järkyttäviin ihmisoikeusrikkomuksiin, joiden vuoksi sodan jälkeen perustettuun Jugoslavia-tuomioistuimeen haastettiin peräti 161 henkilöä. Tuomioistuin jakoi 83 tuomiota sotarikoksista.
Voiton päivää juhlitaan 5. elokuuta Kroatian operaatio Myrskyn onnistumisen muistoksi. Tämä päätti käytännössä Kroatian sodan vuonna 1995. Rauhansopimus tosin allekirjoitettiin vasta saman vuoden 14. päivänä joulukuuta Pariisissa.
Kroatian Uutiset 4.8.2020